Pihakatu kaipaa polkuja

Missä astelisit?

Muutaman vuoden valmistelutyön jälkeen Jyväskylän kaupunki päätti maaliskuussa muuttaa Kauppakadun yläpään pihakaduksi, kolmen korttelin mittaiseksi jatkeeksi alakaupungin kävelykadulle. Kadun rakentaminen alkoi huhtikuun toisella viikolla. Kyseessä on kokeilu, jossa katua muutetaan ensin kevyesti ja tunnustellaan toimivia käytäntöjä pihakatukulttuuriksi kesän mittaan.

Kun pihakatumerkit ovat olleet paikoillaan viikon, on jo alettu ihmetellä, miksi autoilijat eivät hiljennä vauhtiaan eivätkä jalankulkijat ota katua haltuun. Asiaa seuraavat aktiivisesti muun muassa Keskisuomalainen ja Facebookin Jyväskylä-ryhmä.

On mukava nähdä, miten malttamattomasti pihakadulta toivottua uutta elävää katukulttuuria odotetaan. Siihen, miksi katua ei ole vielä otettu haltuun, on kuitenkin syitä, joiden pohjalta myös tulevaa kokeilukesää on hyvä suunnitella. Nostan tässä esiin muutamia.

Saako tässä pysähtyä?

Ihminen ei huomaa tutun ympäristönsä muutoksia

Suurin osa Kauppakadulla liikkuvista ihmisistä on käyttänyt katua vuosikausia. Vaikka pihakatukyltti on liikennemerkiksi suhteellisen suuri ja sen viereen on asetettu punakeltainen huomiotötsä (katso kuva jutun alussa), on se kuitenkin ihan tavanomainen liikennemerkki. Tällainen yksityiskohta katoaa helposti muiden huomioitavien asioiden joukkoon ja tottuneelle silmälle katu näyttää aivan samalta kuin ennenkin. Samoin kävi suurelta osin jo aiemmin kadulle asennetuille 30km/h nopeusrajoituksille, puhumattakaan Kulmakartanon kohdalla olevasta pysähtymiskieltomerkistä.

Etenkin autoilijan huomio kiinnittyy Kauppakadulla enemmän autovirran seassa ajavien pyöräilijöiden ja parkkipaikkojen seuraamiseen kuin suhteellisen pieniin muutoksiin kadun laidalla. Tutussa tilassa asioiden pitäisi muuttua paljon yllättävämmällä tavalla, jotta inhimillinen katse rekisteröisi asian.

Pihakatukyltin huomannee nyt paremmin turisti kuin paikallinen, eikä asiaa helpota se, että kaupunki on tiedotteissaan kertonut muutoksen tapahtuvan toukokuun alussa, vaikka nyt eletään huhtikuun puoliväliä. Jotain asiasta kertoo myös se, ettei poliisikaan ole hoksannut muutosta: "Koska tämä on muuttunut pihakaduksi?" kysyy poliisi toimittajalta Keskisuomalaisen haastattelussa 15.4.

Jotta uudet liikennemerkit huomattaisiin, tulisi niiden yhteyteen laittaa alkuvaiheessa iso "liikennejärjestelyt muuttuneet" -kyltti ja/tai tehdä katumaalauksia, joilla muutosta tuotaisiin esiin jokapäiväisille kulkijoille.

Avaruus ei kutsu oleskelijaa

Oikopolkuja Seminaarinmäellä

Kaupunki on kutsunut ihmisiä ottamaan kadun haltuun ja astumaan rohkeasti ajoradalle. Toiveena on, että jalankulkijat opettelisivat kulkemaan pihakadulla huolettomasti ja opettaisivat samalla myös autoilijat ja pyöräilijät väistämään. Monet ovatkin raportoineet kokeiluistaan ja kertoneet, miten omituiselta tuntuu kävellä pitkin ajorataa.

Autiolla kadulla lompsiminen ei ole ihmismielelle erityisen luontevaa, vaikka autot alkaisivatkin hiljentää vauhtiaan. Mieluummin kävelijä hakeutuu rakennusten reunoille, parkkipaikkojen luomien näköesteiden taakse ja pikkuteille. Kaavoittamattomien polkujen syntyminen on yleistä silloinkin, kun kävelyreittejä pyritään vetämään luontevasti ihmisten matkan varrelle. Suurten, avarien alueiden ylittäminen houkuttelee lähinnä silloin, kun on tarpeen oikaista kiireessä paikasta A paikkaan B.

Lutakko. Miten tätä tilaa, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... lähes silmänkantamattomiin. käytetään?

Aiemmin samankaltaista keskustelua on käyty Lutakon kaavoituksen yhteydessä. Alueelle toteutettu niin sanottu "tapahtuma-aukio" tai "viherkansi" on ääriesimerkki paikasta, joka on kävelijälle ja oleskelijalle luonnoton. Ihmisten käyttöön tarkoitetusta alueesta on muodostunut paikka, joka kierretään tai jonka yli kiirehditään. Luontevaa toimintaa alueella on lähinnä aukion aitaaminen yksityistilaisuuksien käyttöön, aitojen kierteleminen ja aukoista kuikuilu.

Kadun muuttuminen "ihmisten olohuoneeksi" tapahtuu vasta kun kadun toimintoja ja rakenteita muutetaan riittävästi. Jalankulkijalle katutilasta tulee houkuttelevampi siinä vaiheessa, kun suunnitelmien mukaisesti parkkipaikoista poistetaan puolet, kadulle tuodaan istutuksia ja yrityksille rakennetaan terasseja. Pitkä avara tila on karu ja turvaton astella, liikkeelle ja silmille tarvitaan sopivasti esteitä ja mutkia.

Elävä kulttuuri ei synny tyhjästä

Suomessa on tehty viime vuosina muutamia kävelykatu- ja pihakatukokeiluja, jotka ovat osittain jääneetkin testiasteelle. Tunnetuin ja surullisin esimerkki näistä lienee Helsingin Vaasankatu, joka kesällä 2013 odotti turhaan täyttyvänsä värikkäästä kaupunkikulttuurista. Jyväskylässä osa Väinönkadusta ja Asemakadusta on muutettu pihakaduksi jo aiemmin ja niidenkin käyttökulttuuri on yhä hakusessa.

Mihin tahansa tilaan saadaan elävyyttä vain hyvällä suunnittelulla, joustavilla lupamenettelyillä ja antamalla projektille riittävästi aikaa ja vapauksia. Kauppakadullekaan ei synny ohjelmaa, boheemia tilankäyttöä, yllätyksellisyyttä ja yritteliäisyyttä ilman kynnysten madaltamista ja esimerkin näyttämistä. 

Leikkipuisto Lutakossa. Kutsuuko tämä tila luokseen?

On välttämätöntä järjestää kadulle heti kokeiluvaiheen alussa ohjelmaa suunnitellusti niin, että tilan käyttömuodot hahmottuvat. Kaupungin on kutsuttava, houkuteltava ja suorastaan lahjottava aktiivisesti kulttuuritoimijoita, asukkaita ja alueen yrittäjiä käyttämään uutta Kauppakatua ja testailemaan sen rajoja. Jos alkuvauhtiin avustettu toiminta saadaan hyvin vauhtiin se parhaassa tapauksessa jatkuu luontevasti omalla painollaan ja kehittää jatkuvasti uusia ideoita.

Uudessa ihmisten tilassa on tärkeää käsitellä myös alueen asukkaiden ja yrittäjien valitukset asiallisesti, mutta asettaen ne oikeisiin mittasuhteisiin. Elävässä kaupunkikeskustassa ei voida kuunnella uusien asioiden vastustajien ääntä tarkemmalla korvalla kuin kannattajia jos kannattajien määrä on huomattavasti suurempi ja kaupunkitilaa halutaan oikeasti muuttaa. Parhaassa tapauksessa asioihin löydetään kaikkia miellyttävä ratkaisu, mutta myös sellaiseen tulee varautua, että joku pahastuu pysyvästi.

Kaupungin virkamiesten mukaan pihakatuprojektiin on suhtauduttu poikkeuksellisen positiivisesti ja lautakunnan esityskin meni läpi ilman valituksia. On kuitenkin meidän kaikkien vastuulla ottaa askeleet kadulle, muuttaa mittakaavoja ja saada kokeilu onnistumaan. On aika osoittaa tällaisen olevan mahdollista myös täällä maailmankaikkeuden keskipisteessä, Jyväskylässä.

Menovinkki: Uusi Kaupunki -työpaja mm. pihakadun kehittämisestä Yläkaupungin Yössä 16.5.  Kauppakatu 15:n edustalla kello 12-18. Lisätietoa ja verkkotyökaluja: http://uusi-kaupunki.fi/

Linkkivinkki: Jyväskylän keskustan kehittämishanke http://www.facebook.com/Jklkeskustakehitys

Lukuvinkki: Jan Gehl – Life Between Buildings: Using Public Space

Lähteitä:

• Kommentti: Katualueelle lisättiin yksi liikennemerkki – Kaikki kulkijat ihan pihalla (KSML 15.4.2015)
• Kauppakadun muuttaminen pihakaduksi välillä Kilpisenkatu-Vaasankatu sekä Kilpisenkadulla välillä Kauppakatu-Keskustie (Kaupunkirakennelautakunta 10.3.2015)
• Kauppakadun yläpään muutos pihakaduksi alkaa (Jyväskylän kaupunki 7.4.2015)
• Vaasankadun kävelykatu hohkaa ankeaa harmautta (Yle 14.6.2013)
• Jyväskylä (FB-ryhmä)

Kuvat ja teksti: Kyösti Ylikulju (ylik ät hear.fi)